Viime kesänä pihallemme ilmaantui riesaksi lehtokotilot,edellisenä kesänä niitä oli jo tien takana naapurin pihassa.Ensin iski epätoivo,kun kaikki salkoruusut syötiin muutamassa yössä,mutta sitten otin järeät aseet käyttöön.Joka aamu kierros pihalla astian kanssa,kaikki löytyneet kotilot kippoon ja kiehuvaa vettä päälle.Pahimpina aamuina kotiloita saattoi kertyä astiaan monen sentin kerros,varmaan lähemmäs sata yksilöä.Ripottelin myös kukkapenkkeihin etanamyrkkyä ja houkuttelimme koiranruualla piha-asukiksi  siilin.Tänä kesänä olen laittanut penkkeihin myös käytetyt,kuivahtaneet kahvinperät ja hienoksi murskatut kananmunankuoret.En tiedä tehoaako ne,mutta ainakin kukat kasvaa ja kotiloita on löytynyt vain muutama pieni yksilö.

Tämä kesä on kulunut lähinnä siistimishommissa,keväällä tosin piti täydentää penkkejä aikalailla.Viime talvi oli tosi poikkeuksellinen tällä korkeudella,lunta ei juuri lainkaan,ei pakkasta.Pihalla ja penkeissä seisoi vesi,joka välillä jäätyi.Niin nurmikko kun kukkapenkitkin kärsivät pahasti,esim.melkein kaikki esikot(joita olin keräillyt kymmenkunta lajia)kuolivat,osa kärhöistä ja liljoista samoin.Periaatteeni on ,etten suojaa kasveja sen kummemmin,jos eivät pärjää,niin ei sitten.Suuri ihmeeni olikin,että vuosi sitten istuttamani ja aina haaveilemani Harisonin keltaruusu Williams Double Yellow selvisi talvesta hienosti.

Siitä raohkaistuneena ostin toisen haaveilemani ruusun,Kirjoapteekkarinruusun,jonka myöskään ei pitäisi selvitä tällä kasvuvyöhykkeellä.Nyt jännätään ensi kevääseen ,kuinka kävi.