Värimaailmaksi on muodostunut aika pehmeä,utuinenkin: roosan sävyt,hennot lilat,sinertävät,punertavat,hiukan keltaista siellä täällä.En tykkää esim voimakkaan punaisista,oransseista,kirkkaan sinisistä kukista.Ne vaan jotenkin tökkäävät katsojaa silmään.

Liljapenkki on ainoa,missä väri-iloa riittää.Se kukkii niin myöhään kesällä,ettei häiritse enää muuta ja syksyn masentavuuteen pitääkin olla jotain piristävää.

Alimpana kuvissa olevat tuoksuliljat istutin heti ensimmäisenä kesänä,ihme kylläkin ne ovat talvehtineet hyvin.Selvisivät jopa lumettomasta viime talvesta.Tuoksu oli alussa jopa liian voimakas,pari ensimmäistä kesää koko pihamme tuoksui ihan jollekin parfyymille.Nyttemmin tuoksu on haalistunut,mutta kukat ovat yhtä komeita kuin alussa.