Värimaailmaksi on muodostunut aika pehmeä,utuinenkin: roosan sävyt,hennot lilat,sinertävät,punertavat,hiukan keltaista siellä täällä.En tykkää esim voimakkaan punaisista,oransseista,kirkkaan sinisistä kukista.Ne vaan jotenkin tökkäävät katsojaa silmään.

Liljapenkki on ainoa,missä väri-iloa riittää.Se kukkii niin myöhään kesällä,ettei häiritse enää muuta ja syksyn masentavuuteen pitääkin olla jotain piristävää.

Alimpana kuvissa olevat tuoksuliljat istutin heti ensimmäisenä kesänä,ihme kylläkin ne ovat talvehtineet hyvin.Selvisivät jopa lumettomasta viime talvesta.Tuoksu oli alussa jopa liian voimakas,pari ensimmäistä kesää koko pihamme tuoksui ihan jollekin parfyymille.Nyttemmin tuoksu on haalistunut,mutta kukat ovat yhtä komeita kuin alussa.

Viime kesänä pihallemme ilmaantui riesaksi lehtokotilot,edellisenä kesänä niitä oli jo tien takana naapurin pihassa.Ensin iski epätoivo,kun kaikki salkoruusut syötiin muutamassa yössä,mutta sitten otin järeät aseet käyttöön.Joka aamu kierros pihalla astian kanssa,kaikki löytyneet kotilot kippoon ja kiehuvaa vettä päälle.Pahimpina aamuina kotiloita saattoi kertyä astiaan monen sentin kerros,varmaan lähemmäs sata yksilöä.Ripottelin myös kukkapenkkeihin etanamyrkkyä ja houkuttelimme koiranruualla piha-asukiksi  siilin.Tänä kesänä olen laittanut penkkeihin myös käytetyt,kuivahtaneet kahvinperät ja hienoksi murskatut kananmunankuoret.En tiedä tehoaako ne,mutta ainakin kukat kasvaa ja kotiloita on löytynyt vain muutama pieni yksilö.

Tämä kesä on kulunut lähinnä siistimishommissa,keväällä tosin piti täydentää penkkejä aikalailla.Viime talvi oli tosi poikkeuksellinen tällä korkeudella,lunta ei juuri lainkaan,ei pakkasta.Pihalla ja penkeissä seisoi vesi,joka välillä jäätyi.Niin nurmikko kun kukkapenkitkin kärsivät pahasti,esim.melkein kaikki esikot(joita olin keräillyt kymmenkunta lajia)kuolivat,osa kärhöistä ja liljoista samoin.Periaatteeni on ,etten suojaa kasveja sen kummemmin,jos eivät pärjää,niin ei sitten.Suuri ihmeeni olikin,että vuosi sitten istuttamani ja aina haaveilemani Harisonin keltaruusu Williams Double Yellow selvisi talvesta hienosti.

Siitä raohkaistuneena ostin toisen haaveilemani ruusun,Kirjoapteekkarinruusun,jonka myöskään ei pitäisi selvitä tällä kasvuvyöhykkeellä.Nyt jännätään ensi kevääseen ,kuinka kävi.

katkoin loputkin oksat noin metrin mittaisiksi.Aita oli kamalan näköinen sen kesän,mutta jo seuraavana huomattavasti parempi. Tyyliltään pihamme taitaa olla lähinnä Gottage Carden-tyylinen,rento ja vapaamuotoinen.Eniten pidän ja pihaamme olenkin  kerännyt erilaisia liljoja,akileijoja,ruusuja,kärhöjä,kesällä myös daaliat hehkuvat komeina.Nyt myös erilaiset kellokukat ovat alkaneet vallata tilaa.Lisäksi pihallamme on kaksi matalaa omenapuuta,takapihalla muutama tyrni,jokunen marjapensas ja vadelmaa.

Pensasaita oli myös varsinainen murheenkryyni.Huonosti hoidettu ja surkeasti leikattu.Näkösuojana ERINOMAINEN ,korkeutta kun oli kolmisen metriä ja leveyttäkin pari metriä.Ei taatusti näkynyt mitään naapuriin.Isäntä leikkasi aidan tikapuitten ja korokejakkaran avulla-hyvin hankalasti.

Kolmantena kesänä ensin lyhennettin varovasti,sitten sisuunnuin ja käsipelillä katkoin ensin välistä kaikki kuolleet oksat pois ja lyhentelin oksia sieltä täältä.Seuraavana kesänä lyhensin loputkin oksat ja kat

Unelmieni piha ei varmaan ole koskaan valmis,mutta mukava sitä on kesä kesältä muokata.

Ensin vähän alustavaa tietoa:olen viisikymppinen omakotitalo-asuja Pohjois-Savosta .Puutarha-alan koulutusta minulla ei ole,intoa sitäkin enemmän.Talvet lueskelen puutarhakirjoja ja suunnittelen seuraavaa kesää,kesät möyrin omalla pihalla.Muutimme tähän,nykyiseen kotiimme reilut 5v sitten.Päätin jo ensimmäisellä kerralla taloa katsastaessamme,että haluan tämän.Ja syynä oli täysin hoitamaton piha! Eipä tarvitsisi purkaa mitään jo valmista ,vaan pääsisin aloittamaan ihan alusta ja laittamaan kaiken mieleisekseni.Isäntä sanoi,että haän maksaa,laita miten haluat.Sitä sanomaansa hän on kuulema katunut jo monta kertaa,kun joka kesä kärrään pihaan lisää ja lisää kasveja.Kukkapenkit laajenevat joka vuosi.

Tonttimme on savimaata,vyöhyke 5,joten puuhaa riittää.Ensin revittiin kaikki puskat ja pöheiköt pois,kaivettiin savimaa pois suunnilleen puoleen metriin asti,laitettiin pohjakangas,uudet mullat ja päästiin viimeinkin itse asiaan-istuttamaan.

Samalla tontilta kaadettiin pois kymmenkunta puuta ja laajennettiin varsin kapeita kukkapenkkejä eka kertaa. Muutimme keväällä,joten pääsin laittamaan pihaa kuntoon jo heti eka keväänä.
Seuraavana kesänä isäntä otti urakaksi kulkuväylien teon.Tähän asti taloon oli kuljettu nurmikon poikki pieniä polkuja.Ja kun maaperä on savea,kesä sateinen,oli aika mielenkiintoista yrittää liukastella kauppakassien kanssa pihan poikki.

Kolmantena kesänä piha alkoi näyttää jo aika hyvältä,mutta nälkä kasvaa syödessä ja koko ajan löytyi uusia ihania kukkia ,jotka oli PAKKO saa

Kasvimaata en laittanut, minulla ei aika eikä kärsivällisyys riitä kitkemään ja rapsuttelemaan,kukatkin on pääosin perennoja,joita ei juurikaan tarvitse hoitaa.Orvokit tosin nypin joka toinen päivä,kukinta kyllä palkitsee sen vaivan.Pienen pienen "kasvimaan" laitoin kaivonrenkaaseen,siihen mahtuu juuri sopivasti persiljaa,ruohosipulia,lipstikkaa ja raparperipuska.