Lisää kuvateksti

 Niin on taas syksy edennyt siihen pisteeseen,että yöpakkanen rapsautti daaliat pilalle,viimeiset ruusut yrittävät vielä kukkia ja kärhötkin sinnittelevät vielä kukassa.Haravointihommat on alkaneet ja sitä puuhaa riittää pitkään.
  



Kauniilla ilmalla haravoin ihan mielelläni,käyhän se tehokkaasta hyötyliikunnasta."Apunani" pyörii juuri vuoden täyttänyt corgimme Pyry,joka on varsinainen jokapaikan höylä.Eli osallistuu kyllä kaikkeen,mitä mamma tekee.

Nauhuksetkin vetelevät viimeisiään.Kuivasta heinäkuusta nekin kärsivät ja jäivät normaalia pienemmiksi.



Istutuskausi on vielä menossa,eilen istutin villisipulien  ja Kirjopikarililjan sipuleita.Narsissit odottavat vielä vapaapäivääni,iltaisin on jo liian pimeää istutushommiin.Tulppaaneita en taida nyt laittaa lainkaan,keväällä niitä ei noussut lainkaan,vaikka istutin kymmeniä sipuleita.
On savimaassa yksi hyväkin puoli,ainakaan myyrät eivät viihdy siinä.Kosteus ja kylmyys tuhosivat sipulit.

Syksy on luopumisen aikaa

On taas se aika syksystä,kun haikeus valtaa mielen;kesä on mennyt ja kaikki alkaa kuolla.Vielä viimeiset kukat sinnittelevät penkeissä ja kiitos lämpimän pariviikkoisen myös osa ruusuista on innostunut tekemään vielä viimeisiä kukkia.

Peace

Pihlajanmarjat alkavat kypsyä,niitä onkin tänä syksynä todella paljon.Saa nähdä tarkoittaako se taas vähälimista talvea.
Tyrnimarjat ovat myös jo kypsiä ja mehuisia ,mutta saavat odottaa poimimista vielä pari pakkasyötä.Niin niistä häviää enin happoisuus.Ohikulkiessani olen jo napsinut niitä maistiasiksi.

Syyslannoitteet on kylvetty,perunat nostettu,tomaateista syöty sitä mukaa kun on kypsyneet.On jo syksyn tuntu.Kukkakatalogit on selattu ja runsaasti sipuleita tilattu,nyt vaan odottelen niiden saapumista.Istuttamaan ei kyllä vielä passaa ruveta,ainakin viime syksy oli tosi pitkään lämmin.Kaupasta ostetut sipulit jo odottelevat viileässä kuun loppua . Uusi kompostikehikko odottaa viimeistelyä(seiniin lisää lautoja ja pohjasta laudat pois) ja täyttämään pääsyä,mutta kuin ihmeen kummasta jostain ilmestyi unikoita ja orvokkeja kasvamaan suoraan pohjalautojen välistä.Enhän minä ole raskinut koskeakaan siihen...

 Daaliat kukkivat vielä komeasti,nyt pitää vaan vahtia säätiedotuksia:tuleeko yöllä halla.Harsot odottelevat jo valmiina,haluan nauttia kukinnasta mahdollisimman pitkään.

Vaahteran lehdet alkavat punertua kauniisti,tuuli on jo pudotellut ensimmäiset.Kohta alkaa haravointi ja kompostin täyttö.

                                                                       

Konstit on monet!

Olet varmaan kuullut sanonnan,että monesti yksi vanha konsti on parempi kuin pussillinen uusia! Olen samaa mieltä.Myrkkyjä saadaan kyllä kylliksi,itse en halua niitä kasveihin juurikaan työntää.Äitini ja anoppini ovat myös innokkaita "kukkahulluja",heiltä olen saanut paljon vinkkejä kasvien hoitoon.Kevätlannoituksen ropsautan kyllä säkistä ,samoin syyslannoksen,mutta siinä välillä lannoitan nokkosvedellä,kananmunan kuorilla,kahvinporoilla ym Nokkosvettä teen heti alkukesästä,kun nokkoset ilmestyvät.Kerään sankkoon niin paljon nokkosia kun löydän/sankkoon mahtuu,päälle tavallista sade/raanavettä reunaan asti ja annetaan muhia ainakin viikko.Laimennan noin 1/10 kasteluvedeksi ja samalla myös suihkuttelen kirvat ja huonovointisen näköiset kasvit Tekee muuten terää.

Rastasverkkoja en halua käyttää,sillä minulla ei riittäisi sisua tappaa kiinni jääneitä lintuja.Esim.tyrnissä vanhat

 cd/dvd-levyt toimivat pelättimenä oikein hyvin.

Hyvin on saaneet marjat rauhassa kypsyä.Marjapensaista yritän vaan ennättää poimia marjat ennen rastaita.



Omenoita en myrkyttele mitenkään.Sato ei ole suuri,kaikki ennättää hyvin syödä
 ennen talvea.Vaan eipä ole puutkaan vasta kuin 4-vuotiaita.

Syksy näkyy myös kukkapenkkien värityksessä,suurin osa syyskukkijoista on kelta-tai oranssisävyisiä.

Syksy tulee,sille ei voi mitään!Näin elokuun puolivälissä yöt ovat jo mukavan viileitä,päivällä lämpenee vielä pariinkymmeneen asteeseen.Aamulla on aina mahtava kaste maassa ja illalla nousee pelloilta usvaa.Ei syksykään ole ollenkaan hassumoi vuodenaika.Kukkapenkeissä kukkii vielä kaikenlaista,daaliat ovat parhaimmillaan,syysleimutkin kukkivat vielä.Pihlajan alle ruukkuun laittamani tuoksuherneet kukkivat nätisti ja ruusutkin työntävät uusia nuppuja.

Lisää kuvateksti

 Syysleimujen kukinta kärsi ensin kuivuudesta,nyt sade on vahingoittanut niitä.Härmää ei onneksi ainakaan vielä ole ilmennyt.

 Anopilta saamani,vanhaa kantaa oleva daalia on jaksanut kukkia jo monta vuotta ruukussa.Talveksi vien juurakot varaston alla olevaan pieneen kellarikopukkaan.

 Tuoksuhernettä kylvin ensimmäistä kertaa.Kukat hurmaavat keveydellään ja tuoksullaan.Lannoittaa täytyy kyllä muistaa säännöllisesti.

Lisää kuvateksti

Daaliat kasvoivat ensin tosi huonosti,kesäkuuhan oli tosi kylmä.Heinäkuussa kasvu sitten pyrähti käyntiin ja nätisti asettelemistani aluista tuli varsinainen viidakko.Vielä kun värilaput hävisivät jossain vaiheessa,jäi osa mataloista daalioista penkin keskelle,siis isojen taakse.Mutta sieltä ne tunkevat kukintojaan toisten välistä.

Kärhöt jatkavat myös kukintaansa,kun vaan muistaa lannoittaa joka kastelukerralla.

Lisää kuvateksti

Lisää kuvateksti

 Kyllä kukintansa kukkinutkin voi olla kaunis,tässä kärhön tyylinäyte kukinnan jälkeen.

Lisää kuvateksti

Pallerolaukat,joita kylvin syksyllä ja alkukesästä ihmettelin,mistä ruohosipulia on ilmaantunut niin kamlasti penkkiin,kukkivat mysö vielä viimeisiään.Punatähkät(tässä valkoista) aloittelevat vasta kukintaansa.




Syyslannoitesäkki odottelee jo varastossa,kohta on aika ravita marjapensaat,omenapuut ja perennat talven varalle.Toivottavasti tulevana talvena olisi edes vähän lunta koko ajan kasvien suojana.



JA  sipulikuvastot on tulleet,yhdessä naapurin Päivin kanssa tilaamme varmaan taas aika lastin tulppaaneja,narsisseja ym kaunista ilahduttamaan meitä keväisellä kukinnallaan.

Kesä 2014

Tänä kesänä riesana oli ensin lämmin toukokuu,jolloin kaikki kasvit (lumettomasta talvesta selvinneet) läksivät hyvin kasvuun,tosi kylmä kesäkuu ja rutikuiva heinäkuu.Ainakin täällä Savossa sadepilvet kyllä kiertelivät,mutta sadetta ei juurikaan saatu kuukauteen.
Ensimmäistä kertaa kasvamaan laittamani tomaatin taimetkin kituivat koko kylmän kesäkuun,olin jo heittämässä ne pois kun viimein lämpeni ja kasvu lähti taas vauhtiin.

Tämän kesän ylpeydenaiheitani oli mm. tämä anoppini sisarelta saatu purppuramiekkalilja.Hänellä se on talvehtinut jo monta vuotta,saa nähdä kuinka se pärjää täällä vähän pohjoisempana.Kukinto on todella kaunis ja sirompi kun normaalissa miekkaliljassa.

Samaiselta Lealta sain vuosi sitten tämän vanhaa kantaa olevan,punajuuren värisen daalian.Talvehtiminen kellarissa meni hyvin ja nyt se koristaa daaliapenkkiäni paraatipaikalla.Muita daalioitani "päätä pitempänä" ja rotevampana se on todella näyttävä kukka.

Tämän Peach-ruusun ostin vahingossa,luulin ostavani Queen Elisabethin juurakoita,mutta itseasiassa väriltään tämä sopiikin paremmin penkkiini.Lisää kuvateksti

Takapihalla meillä kasvaa kolme tyrniä,suurimpana niistä tämä cd-levy-puu.Nyt ,neljäntenä vuotena näyttää nimittäin siltä,että marjoja tulee ensimmäistä kertaa,enkä halua jakaa niitä rastaitten kanssa.Kokeilempa siis tätä naapurini suosittelemaa konstia,ainakin raakileet on saaneet olla rauhassa.Lisää kuvateksti

Lisää kuvateksti

Viime syksynä kukkapenkkiin ruukuista kippaamani ja mullan alle peittelemäni kärhöt selvisivät myös yllättäen talvesta.Meinasin jo luopua toivosta ennenkun elonmerkkejä alkoi ilmaantua viimeinkin kesäkuussa.



Oli kuivassa kesässä ainakin yksi hyväkin puoli,lehtokotiloita ei juurikaan näkynyt,ehkä nekin kärsivät vähälumisesta talvesta ja kuivasta kesästä.

Uutena kokeilin myös pioniunikkoa,kauan kesti ennenkun taimet alkoivat kasvaa,mutta vauhti olikin sitten huimaa.Ja mikä parasta,samasta pussista kylvetyistä siemenistä tuli varmaan kymmentä erilaista unikkoa.Upeita kaikki.

 Tässäpä muutamia upeita unikoita

Lisää kuvateksti

Värimaailmaksi on muodostunut aika pehmeä,utuinenkin: roosan sävyt,hennot lilat,sinertävät,punertavat,hiukan keltaista siellä täällä.En tykkää esim voimakkaan punaisista,oransseista,kirkkaan sinisistä kukista.Ne vaan jotenkin tökkäävät katsojaa silmään.

Liljapenkki on ainoa,missä väri-iloa riittää.Se kukkii niin myöhään kesällä,ettei häiritse enää muuta ja syksyn masentavuuteen pitääkin olla jotain piristävää.

Alimpana kuvissa olevat tuoksuliljat istutin heti ensimmäisenä kesänä,ihme kylläkin ne ovat talvehtineet hyvin.Selvisivät jopa lumettomasta viime talvesta.Tuoksu oli alussa jopa liian voimakas,pari ensimmäistä kesää koko pihamme tuoksui ihan jollekin parfyymille.Nyttemmin tuoksu on haalistunut,mutta kukat ovat yhtä komeita kuin alussa.

Viime kesänä pihallemme ilmaantui riesaksi lehtokotilot,edellisenä kesänä niitä oli jo tien takana naapurin pihassa.Ensin iski epätoivo,kun kaikki salkoruusut syötiin muutamassa yössä,mutta sitten otin järeät aseet käyttöön.Joka aamu kierros pihalla astian kanssa,kaikki löytyneet kotilot kippoon ja kiehuvaa vettä päälle.Pahimpina aamuina kotiloita saattoi kertyä astiaan monen sentin kerros,varmaan lähemmäs sata yksilöä.Ripottelin myös kukkapenkkeihin etanamyrkkyä ja houkuttelimme koiranruualla piha-asukiksi  siilin.Tänä kesänä olen laittanut penkkeihin myös käytetyt,kuivahtaneet kahvinperät ja hienoksi murskatut kananmunankuoret.En tiedä tehoaako ne,mutta ainakin kukat kasvaa ja kotiloita on löytynyt vain muutama pieni yksilö.

Tämä kesä on kulunut lähinnä siistimishommissa,keväällä tosin piti täydentää penkkejä aikalailla.Viime talvi oli tosi poikkeuksellinen tällä korkeudella,lunta ei juuri lainkaan,ei pakkasta.Pihalla ja penkeissä seisoi vesi,joka välillä jäätyi.Niin nurmikko kun kukkapenkitkin kärsivät pahasti,esim.melkein kaikki esikot(joita olin keräillyt kymmenkunta lajia)kuolivat,osa kärhöistä ja liljoista samoin.Periaatteeni on ,etten suojaa kasveja sen kummemmin,jos eivät pärjää,niin ei sitten.Suuri ihmeeni olikin,että vuosi sitten istuttamani ja aina haaveilemani Harisonin keltaruusu Williams Double Yellow selvisi talvesta hienosti.

Siitä raohkaistuneena ostin toisen haaveilemani ruusun,Kirjoapteekkarinruusun,jonka myöskään ei pitäisi selvitä tällä kasvuvyöhykkeellä.Nyt jännätään ensi kevääseen ,kuinka kävi.

katkoin loputkin oksat noin metrin mittaisiksi.Aita oli kamalan näköinen sen kesän,mutta jo seuraavana huomattavasti parempi. Tyyliltään pihamme taitaa olla lähinnä Gottage Carden-tyylinen,rento ja vapaamuotoinen.Eniten pidän ja pihaamme olenkin  kerännyt erilaisia liljoja,akileijoja,ruusuja,kärhöjä,kesällä myös daaliat hehkuvat komeina.Nyt myös erilaiset kellokukat ovat alkaneet vallata tilaa.Lisäksi pihallamme on kaksi matalaa omenapuuta,takapihalla muutama tyrni,jokunen marjapensas ja vadelmaa.

Pensasaita oli myös varsinainen murheenkryyni.Huonosti hoidettu ja surkeasti leikattu.Näkösuojana ERINOMAINEN ,korkeutta kun oli kolmisen metriä ja leveyttäkin pari metriä.Ei taatusti näkynyt mitään naapuriin.Isäntä leikkasi aidan tikapuitten ja korokejakkaran avulla-hyvin hankalasti.

Kolmantena kesänä ensin lyhennettin varovasti,sitten sisuunnuin ja käsipelillä katkoin ensin välistä kaikki kuolleet oksat pois ja lyhentelin oksia sieltä täältä.Seuraavana kesänä lyhensin loputkin oksat ja kat